Elämää Vienan Vuokkiniemessä

Vihtiläinen runonlaulaja muistetaan vielä Vienassa

Tottahan minä Denisoffit tunnen, ollaan samalta kylältä, Tollonjoelta, tokaisee vuokkiniemeläinen Raisa Zaprudskaja, 72, tomerasti ja jatkaa sipulimaan kitkemistä heinäkuussa 2009.

Vuokkiniemellä asuva Raisa Zaprudskaja on syntynyt samassa kylässä – Tollonjoella – kuin 1956 edesmennyt vihtiläinen runonlaulaja Anni Denisoff. Raisan äidin puolen suku on tollonjokelaisia.
Vuokkiniemellä asuva Raisa Zaprudskaja on syntynyt samassa kylässä – Tollonjoella – kuin 1956 edesmennyt vihtiläinen runonlaulaja Anni Denisoff. Raisan äidin puolen suku on tollonjokelaisia.

Raisan ja Vihtiin, Ruskelan kylään sodan aikana evakkoon tulleen runonlaulaja Anni Denisoffin (1872–1956) aviomiehen suvun syntymäkylä, Tollonjoki on Vienan Karjalan länsiosassa, Suomen ja Venäjän rajasta noin 30 kilometriä itään. Vuokkiniemestä Tollonjoelle on noin kymmenen kilometrin matka Kostamuksen tietä, Tollonjoki on Kostamuksesta noin 40 kilometriä pohjoiseen.

 

Runsain määrin ruumiin ja hengen ravintoa

Vuokkiniemeläinen 72-vuotias Raisa Zaprudskaja taitaa vielä äidinperintönä vienalaisen runonlaulun ja hänen heleä äänensä taipuu myös uudempiin runoihin. Raisan runoista saa nauttia samalla, kun nauttii hänen runsaan ruokapöytänsä antimia Vuokkiniemen punamultaisessa kodissaan. Myös praasniekoissa Raisa on suosittu esiintyjä.

”Akonlahden Petrun päivän praasniekassa 12.7.2009 lauloin ja tanssin niin kovasti, että sain ankaran kesäflunssan”, Raisa niiskutti.

Sänkyyn sairastamaan flunssa ei häntä kaatanut, vieraille katettiin runsas aamupala, lounas ja päivällinen. Lounaalla esimerkiksi oli alkuruokana kipakanmaukasta suolaheinäkeittoa, pääruokana perunamuusia ja voissa paistettua haukea, jälkiruoaksi Raisa oli paistanut ohukaisia, niitä syötiin karjalaisittain perunamuusia välissä sekä hillon kera. Ohukaisten painikkeena juotiin mustaherukka- tai päivänkakkarateetä, molemmat teeainekset Raisa on itse kerännyt ja kuivattanut.

 

Luonto lääkärinä

Karjalaiset suolaa ja voita tirisevät ruoat saavat kevytversioihin tottuneet suomalaisvatsat vähän kipristelemään. Eipä hätää. Raisa keittää kuivaamistaan siankärsämöistä laimeaa teetä – johan auttaa. Mikäli nestekierrossa on ongelmia, saa siihen vauhtia Raisan koivunlehtiteellä. Nuoren männyn nilan antioksidantit Raisa taltioi petun muodossa.

”Keväällä viillän veitsellä keskikasvuisesta männystä noin 30 sentin pätkiä, puhdistan kaarnan ja muut karheat osat pois ja saan punertavan pehmeän nilan esiin. Sitten kuivaan nilanpätkät noin 250-asteisessa uunissa, niin kauan, että ne muuttuvat keltaisiksi, mutteivät pala eivätkä ruskistu. Sitten nilat jauhetaan lihamyllyllä. Jauhettua pettua käytän mm. leivonnaisiin ja ohukaisiin jauhojen lisänä.”

Katajanmarjoilla saa Raisan mukaan miellyttävän aromin kalaruokiin. Hän myös uuttaa luonnon yrteistä kotiapteekkiin hoitavia antimia. Esimerkiksi rautalehtiä ja perunankukkia hän silppuaa lasipurkkiin ja lorauttaa sekaan votkaa. Yrtti-votkaseoksen annetaan olla pimeässä komerossa 21 vuorokautta. Sitten yrtit siivilöidään pois, voimanestettä sivellään ulkoisesti kipeisiin lihaksiin. Kivunlievittäjää Raisa uuttaa samalla votkamenetelmällä myös mesiangervosta. Yskänrohtoa saadaan kevätmännyn vuosikasvaimista, niitä pidetään niin ikään 21 päivää votkahauteessa pimeässä komerossa, siivilöidään männyt pois ja otetaan ruokalusikallinen uutetta, kun köhittää. Nainen itse on oikea terveyden ja pirteyden esikuva.

”Vaikka kyllähän näitä vaivoja on, mutta mitäpä niistä. Hankalampi on mieheni tilanne, hänen polvensa vamma vaatisi kalliin, yli 300 000 ruplaa ( noin 6 500 euroa ) maksavan leikkaushoidon Petroskoissa, siihen meillä ei ole varaa. Polvi on loukkaantunut vuosia sitten, kun Sergei hyppäsi traktorin lavalta.”

 

Työ parasta terapiaa

Valkovenäläinen Sergei ihastui 1950-luvun lopulla metsätyömaalla iloiseen karjalaistyttöön Raisaan, ja rakkaus kukoistaa edelleen.
Valkovenäläinen Sergei ihastui 1950-luvun lopulla metsätyömaalla iloiseen karjalaistyttöön Raisaan, ja rakkaus kukoistaa edelleen.

Raisa Zaprudskaja on elänyt kovan elämän, suurin vastoinkäyminen häntä kohtasi, kun perheen vuonna 1970 syntynyt poika kuoli pari kesää sitten. Hänelle tuli ruokatorveen ilmeisesti syöpäkasvain, sitä ei ehditty diagnostisoida eikä hoitaa.

”Tuona talvena ajattelimme Sergein kanssa, että tämä on meidän menoa; suru oli niin suuri, että olimme totaalisen masennuksissa, emme jaksaneet kuin maata. Sitten keväällä päätimme, että vielä tästä noustaan; päätimme, että työ on meille parasta terapiaa, aamusta iltaan kun tekee työtä, ei jää aikaa surullisille ajatuksille.”

Työtä on Raisalla pikkutytöstä saakka riittänyt aamusta iltaan. Nuorena tyttönä oltiin leipomotyössä, jopa lapioimassa hiekkaa rautateillä. Parikymppisenä hän meni metsätöihin, metsätyömaalta löytyi myös Valko-Venäjältä kotoisin oleva, nyt 74-vuotias Sergei-aviomies, avioliiton he solmivat 1958. Esikoispoika syntyi 1959, keskimmäinen 1962, hänkin poika, edesmennyt poika 1970. Lapsenlapsia on kaksi, vanhimmalla ja nuorimmalla pojalla. Vanhin poika asuu Sotkamossa, keskimmäinen Joensuussa, he ovat suomalaisvenäläisten yritysten palveluksessa, nuorimman pojan leski ja 17-vuotias poika asuvat Kostamuksessa.

 

Lisäansioita munilla, marjoilla ja turismilla

Luusalmen metsätyömaalla noin 80 kilometriä Vuokkiniemestä itään Keski-Kuittijärven mutkassa Raisa ja Sergei olivat perheineen 22 vuotta. Sieltä muutettiin Kostamukseen, mies sai töitä kaivoskombinaatista, Raisa kaupasta. Iltaisin Raisa vielä siivosi kaupassa ja urheiluhallissa.

”Kauppakoulut kävin Petroskoissa, meillä oli jo molemmat vanhimmat pojat ja lehmä navetassa, onneksi sisareni oli myös töissä Luusalmessa ja kävi lypsämässä lehmän, kun olin poissa.”

Raisalla on yhteensä 40 kanaa montaa eri sorttia. Munia riittää myös myytäväksi.
Raisalla on yhteensä 40 kanaa montaa eri sorttia. Munia riittää myös myytäväksi.

1959 alkaen heillä on ollut maidonturvana yksi lehmä, lehmää ei ole enää ollut kahteen kesään, mutta possu on edelleen läävässä ja kanoja on nelisenkymmentä, munia riittää myyntiin asti. Puolen hehtaarin tontilla kasvaa myös perunaa myyntiin saakka, juurikasveja ja puutarhamarjoja talven varalle omiin tarpeisiin säilöttäväksi. Kaikki kasvimaat ovat Raisalla viimeisen päälle hyvin hoidettuja. Vienan rikkaat marjamaat antavat nekin leivänjatketta Raisan 5 000 ruplan ( noin 100 euron) ja Sergein 7 000 ruplan eläkkeisiin, eläkkeelle he ovat jääneet 56-vuotiaina. Marjarahoilla on ostettu esim. pojalle moottoripyörä ja kunnostettu taloa. Parhaina kesinä Raisa on myynyt tuhat litraa marjoja, suurimman osan Suomeen. Taitavana käsityöläisenä hän kutoo koko talven, sukkia, lapasia ja villamattoja myydään kesällä heidän kotonaan yöpyville turisteille.

”Turistimajoitusta olemme harrastaneet kolme vuotta: yöpyminen, sauna joka päivä ja kolme ateriaa päivässä maksaa vuorokaudelta 35 euroa. Yöpymään meillä mahtuu kerrallaan kahdeksan ihmistä.”

Turisteille talon pihassa seisoo upouusi pihamökki.

”Turisti- ja marjarahoilla rakennettu!” Raisa nauraa.

 

Kuusi vuotta autojonossa

Neuvostoliiton romahdettua Raisa ja Sergei saivat ostaa Vuokkiniemen 0,5 hehtaarin tilansa, tontista ja talosta ei tarvinnut maksaa, kauppakirjoista ja muista asiakirjoista noin 14 000 ruplaa.

”Eläminen on tätä nykyä kallista”, Raisa harmittelee.

”Esimerkiksi polttopuut maksavat 1 000 ruplaa kuutio, vesi 27 kopeekkaa litra. Ostovettä tuodaan traktorilla kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, lisäksi haemme omasta lähteestä vettä. Rannassa olevan kaivon vesi ei kelpaa edes vaatteiden pesuun.”

Vuokkiniemen, kuten muunkin Vienan metsät on hakattu 1950-70-luvuilla ja ovat nyt hoitamattomia, mutta moskovalaisomistajien metsiin ei ole asiaa edes risuja hakemaan – rapsahtaa sakkoa. Vienan järvet ovat tunnettuja rikkaasta kalakannastaan, niin Raisan ja Sergeinkin kotijärvi Ylä-Kuittijärvi.

”Haukea, ahventa, siikaa, säynettä ja pitkällä siimalla lohtakin tuosta järvestä saa.
Valitettavasti tässä meidän kohdalla on rannassa runsaasti kaislaa, ja myös isännän huono näkö haittaa kalastamista”, Raisa kertoilee.

Autoa Sergei pystyy ajamaan, omaa autoa he jonottivat 1990-luvun alussa kuusi vuotta. Sillä käydään kerran viikossa Kostamuksessa kaupassa. Kostamuksessa Raisalla ja Sergeillä on edelleen asunto: vanhuudenturvaksi.

”En tiedä, josko jo tuleva talvi ollaan Kostamuksessa, mutta kesäksi tullaan taas Vuokkiniemeen.”

 

Nyt on paremmin

Neuvostovallan romahtaminen näkyy mm. autojen määrän kasvuna: Kostamuksessa on 33 000 asukasta ja 36 000 autoa.

”Neuvostovallan aikana palkka oli ainoastaan 250 ruplaa, mutta joka kesä päästiin Valko-Venäjälle terveysparantoloihin, nyt ei pääse ilman omaa autoa mihinkään. Mutta joka tapauksessa nyt on ehdottomasti paremmin: on vapaus, pääsee liikkumaan rajan taakse vapaasti ja myös toimeentulo on parempi”, Raisa pohtii.

Nuorten miesten alkoholinkäyttö surettaa.

”Viime talvenakin 9 vuokkiniemeläismiestä kuoli viinaan, kaikki alle viisikymmenvuotiaita.”

Suomessa juodaan vuodessa noin 11 litraa absoluuttista alkoholia asukasta kohti, Venäjällä tuplasti, tosin tarkkoja tilastotietoja ei ole.

 

Olen karjalainen

Raisa on kiireestä kantapäähän karjalainen. Mitenkä karjalaistyttö otettiin vastaan miehen valkovenäläisessä suvussa?

”Hyvin, hyvin, aluksi ehkä joitain tapojani ihmeteltiin”, veitikkasilmäinen Raisa muistelee.

Raisan äiti oli karjalainen, isä ukrainalainen. Isä oli ammatiltaan rajavartioston upseeri, upseerin työn jätettyään toimi postin palveluksessa Kalevalassa (Uhtualla). Isä ei ole ollut läsnä perheen arjessa Raisan lapsuudessa, mutta Raisan suhde 1976 kuolleeseen isään on ollut aina lämmin.

”Olin isän tyttö.”

Sisaruksia Raisalla on kolme, kaikki vielä elossa, 1932 syntynyt sisar ja 1939 syntynyt veli asuvat Kostamuksessa, 1941 syntynyt veli kaukana Uralilla saakka.

”Häntä tekisi mieli mennä katsomaan, mutta matka on pitkä ja kallis.”

Vieraat Raisa toivottaa lämpimästi tervetulleiksi, hänet tavoittaa kännykästä + 79 210 190 245. Raisa puhuu sujuvaa suomea. Omalla autolla Kuhmon Vartiuksen rajanylityspaikalta tulee Vuokkiniemeen matkaa 86 kilometriä. Tie on hyvä ja matkustaminen on nykyään jo turvallista.