Anni Denisoff : lahjakas talonpoikaisnainen, 1900-luvun merkittävin runonlaulaja

Anni Denisoff taisi runonlaulun, itkuvirret ja luonnonparannuskeinot

Anni Denisoff, Anni Hofeinintyttö Karhunen, syntyi Vienan Karjalassa Vuokinsalmessa 26.5.1872. Hänen äitinsä oli tunnettu häälaulujen esittäjä Tatjana Karhunen, os. Lesonen. Isä, Siitarin Hofei kuoli, kun Anni oli 3-vuotias.

Anni Denisoff oli toisen merkittävän runonlaulajan Domna Huovisen serkku. Lönnrotin Kalevalasta noin kolmannes on Runon ruhtinaan, Arhippa Perttusen (s. 1769) laulamia. Hänen poikansa oli Miihkali Perttunen (s. 1815) ja Anni Denisoff hoiti häntä nuorena tyttönä 1800-luvun loppupuolella palvellessaan tämän pojan talossa. Miihkali Perttuselta Anni oppi monia runoja. Anni ei osannut lukea eikä kirjoittaa, hän tallensi runot muistiinsa kuulonsa varassa.

 

Kymmenen lapsen äiti joutui raskaisiin töihin

Anni avioitui 19-vuotiaana Huoti Tennesseisen eli Tenisovin (Denisoff) kanssa. Naimisiin mentyään Anni Denisoff muutti aviomiehensä kotikylään, Vuokkiniemen Tollonjoen kylään. Lapsia perheeseen syntyi kymmenen, joista kaksi kuoli pienenä. Perhe eli köyhyydessä: elinolosuhteet olivat vaikeat, työt raskaita. Anni Denisoff tuli Suomeen evakkona Vienan-Karjalasta 1944 ensin poikansa luo Helsinkiin ja sieltä Vihtiin Otalammelle. Ensin Anni Denisoff vietti Otalammella kesät, kunnes muutti sinne pysyvästi.

Anni Denisoff oli todellinen luontoihminen. Hän taisi luonnonparannuskeinot ja osasi hyödyntää monin tavoin luonnon antimia ruokataloudessaan: sienesti, marjasti ja kalasti. Fyysiseltä kooltaan Anni Denisoff oli pieni, ystävällisissä kasvoissa tuikkivat iloiset silmät.

 

Kulttuurivaikuttajat läsnä runonlaulajan hautajaisissa

Anni Denisoff kuoli 11.12.1956. Hänen hautaustilaisuutensa oli uudenvuodenpäivänä 1.1.1957 Vihdin kirkossa. Muistopuheessaan Anni Denisoffin siunannut ortodoksipastori Arvi Karpov luonnehti edesmenneen olleen lahjakas kansanperinteen säilyttäjä. Hautajaisissa olivat edustajat Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta, Karjalan Sivistysseurasta, Kalevala-Seurasta, Kalevalaisten Naisten Liitosta ja Helsingin Kalevalaisista Naisista.

Karjalan Sivistysseura ja Kalevalaisten Naisten Liitto ovat pystyttäneet hänen haudalleen ”itkuvirsiä ja runonlaulantaa taitaneiden Karjalan naisten” muistomerkin, jonka yläosassa on suojärveläisen Elmi Tsokkisen (s 1885) pronssinen reliefi. Muistomerkin on suunnitellut taiteilija Nina Sailo. Muistomerkki paljastettiin 8.9.1957. Vuonna 2013 Vihdin seurakunta päätti säilyttää haudan ns. kulttuurihautana.

 

Sodanjälkeisen ajan merkittävin runonlaulaja

Anni Denisoffia pidetään yhtenä sodanjälkeisen ajan merkittävämpänä vienalaisen vanhan runon taitajana.

Anni Denisoff on kertonut esiintyneensä ensimmäisen kerran Vuokkiniemessä jatkosodan aikana järjestetyssä Kalevala-juhlassa. 1943 kansanperinteen tutkija Väinö Kaukonen tapasi Anni Denisoffin Vienaan suuntautuneella kansanperinteenkeruumatkallaan ja kirjoitti häneltä muistiin mm. 600 säettä kertovaa runoa.

Suomeen muutettuaan Anni Denisoff oli unohduksissa vuosikymmenen. Vuonna 1952 Kalevala-juhlassa Helsingissä vieraili Annin serkku runonlaulaja Domna Huovinen. Anni meni tapaamaan serkkuaan tuohon juhlaan, samalla tutkijat Jouko Hautala, Lauri Simonsuuri ja Erkki Ala-Könni tutustuivat häneen ja nauhoittivat suuren määrän Anni Denisoffin lauluja ja analysoivat niitä. Esimerkiksi Anni Denisoffin Luojan Virsi on peräti 82 säettä pitkä kansanomainen kuvaus Kristuksen syntymästä.

Teksti: Reetta Ahola, muokattu Kerttu Pohjalan antamien tietojen pohjalta.